Miksi emme halua yhteistyötä ?

Donec bibendum, erat sed consectetur sodales, justo nunc molestie lorem, id malesuada nibh lectus eu nisl. Maecenas malesuada ante at malesuada blandit. Mauris at pellentesque metus. Nam id turpis accumsan, pretium urna eu, tincidunt magna. Fusce ultricies, lectus ut efficitur molestie, mi velit efficitur neque, at mollis magna risus vitae nisi. Nam vulputate erat et tellus tempor maximus. Cras lobortis maximus enim viverra gravida. Mauris eu scelerisque augue. Curabitur sed accumsan felis. Quisque at dolor laoreet est vulputate interdum ac sit amet sapien. Maecenas eget tortor id nibh viverra vehicula. Phasellus vulputate metus in sapien lobortis, id pulvinar quam malesuada. Phasellus in dignissim sapien. Ut id diam volutpat, consectetur justo in, egestas lorem. Fusce imperdiet volutpat est, vel rutrum nisl laoreet faucibus.

NailStation täytti tänä vuonna 15.7-23 25-vuotta. Sitä ennen vuonna 1992 perusti ensimmäisen toiminimeni, se oli Red Nails-nimeltään. Olen tehnyt kynsiä vuodesta 1991, siis aika pitkän aikaa. Kaikkina näinä vuosina olen ihmetellyt, miksi meillä kaikki ammattilaiset haluavat oman liikkeen. No tavallaan ymmärrän sen, olenhan itsekin oman halunnut ja sellaista pyörittänyt nyt tuon yli 25-vuotta. "Oma tupa oma lupa". Kun vuonna 2003 NailStation avasi liikkeen Helsingin Eerikinkatu 7:ssä minulla oli avajaisissa mukana neljä vuokratuolilaista. Sittemmin parhaimpina aikoina vuokratuolilaisia oli seitsemän yhtä aikaa ja kauppa kävi. Joku osti oman asunnonkin tuloillaan. Vuokratuolilaiset ovat tulleet ja menneet ja suurin osa heistä on lähtenyt vetämään omaa liikettä. Moni on tullut minulle koulutukseen, jäänyt vuokratuolille ja sitten lähtenyt kun on kokenut, että siivet kantavat. Eli ihan luonnollista kehitystä. Tuolloin kun oli itsekin paljon nuorempi, -no sen 20-vuotta suurin piirtein jaksoi myös tuon trafiikin ja sai helposti uusia lähteneiden tilalle. Nykyään on toisin. Jos ja kun onnistuu saamaan jonkun vuokratuolille ei näillä tulijoilla oikein tahdo olla malttia kasvattaa omaa asiakaskuntaansa ja lähdetään jo parin kuukauden jälkeen. Ehkä tämä johtuu myös minusta, koska olen se ikäinen kuin nyt olen. Olen havainnut, että kaksi-kolmekymppiset käyvät mieluiten samanikäisten tekijöiden palveluissa ja yli nelikymppiset sitä vanhemmat taas arvostavat enemmän ammatitaitoa ja kokemusta. Ne meistä kauneudenhoidon ammattilaisista, jotka olemme olleet pidempään alalla ja joilla kanta-asiakaat ovat suurelta osalta yli 50 -, 60-vuotiaita tai siitä ylös päin olemme varmasti menettäneet suuren osan asiakkaista koronasta johtuen. Monet heistä suljettiin korona -määräysten takia kotiin ja kun on monta kuukautta kotona ei enää osaa palata hoitoihin. Tuntee kenties ettei mitään hoitoja enää tarvitsekaan. Sitten tuli sota ja energiakriisi, korot nousivat ja hinnat nousivat ja vaikka mitä. Nyt vain nuoret ja varakkaat kuluttavat, muut säästävät. Nuoret käyttävät usein paikkoja joissa ei välttämättä ole kovaa ammattitaitoa, mutta sen sijaan halvat hinnat. Varakkaita ei meillä tunnetusti ole kuin kourallinen. Lehdet kirjoittavat kilvan miten teet tämän tai tuon hoidon kotona. Tässä on jo monta syytä, miksi minusta meidän ammattilaisten pitäisi tehdä enemmän yhteisyötä. Lyödä hynttyyt yhteen ja luoda yhteisiä uusia resursseiltaan parempia hoitoloita. Minä olisin tähän heti valmis, tietysti tietyin reunaehdoin, mutta kaikilla meillä on niitä. Pitää vaan löytää keinot toteuttaa kunkin reunaehtojen mukaisesti, siten, että kukin voi olla riittävän tyytyväinen uuteen toiminta tapaan. Jos joku nyt kiinnostuu niin ota yhteyttä.